Historia History

Lapsuudessani kukaan ei olisi uskonut, että koirista tulee tärkeä osa elämääni. Pelkäsin nimittäin koiria kamalasti. Uhkasin muuttaa mummolaan isäni kertoessa, että meille tulee suomenajokoira. Muistan yhä ensimmäisen tapaamiseni Maijun kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen Maiju pelkäsi minua todennäköisesti aivan yhtä paljon kuin minä sitä. Arka, lempeä Maiju muutti käsitykseni koirista rauhallisella luonteellaan.

As a child I was terribly afraid of dogs. At the age of 6 years I wanted to move to my grandparents' when my dad told that we were going to have a Finnish hound. The first time I met Maiju she was probably as much afraid of me as I was for her!

Nuppu

Teini-ikäisenä aloin pehmittämään vanhempiani saadakseni oman koiran. Lopulta sain heidän suostumuksensa. Alkuperäiset haaveeni bernhardilaisesta tai mopsista eivät toteutuneet, vaan isäni asetti ehdoksi, että koiran olisi oltava lintukoira. Niinpä Nuppu (Sweetie-pie Gypsy Rose) tuli meille Marja-Liisa Tuomisen Sweetie-pie kennelistä elokuun alussa 1987. Kuinka onnekkaita olimmekaan! Emme tienneet rodusta juuri mitään ja saimme Nupun, joka oli loistava ensimmäinen koira: terve, hyväluonteinen, erinomainen metsästyskoira ja rotutyypiltään oikea. Lupasin isälleni, että kouluttaisin koirani, ja Marja-Liisalle lupasin viedä Nupun muutamaan näyttelyyn. Ja tässä sitä ollaan: noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin, edelleen sekä näyttely- että tottelevaisuuskehissä.

As a teenager I started begging for a dog of my own. Finally my parents agreed, on my father's condition that the dog would be a gun dog. In the beginning of August 1987 my wish came true and Nuppu (Sweetie-pie Gypsy Rose) came to us from Marja-Liisa Tuominen's Sweetie-pie kennel. Without knowing anything about the breed we were lucky. Nuppu was a perfect first dog: a healthy dog with balanced temperament, good instincts to work and with correct breed type. I promised my father that I'd train my dog and to Marja-Liisa that we would attend a show or two with Nuppu. Nuppu was the beginning for everything; shows, obedience and breeding. So here I am now, still in both; show- and obedience rings.

IVS

Ollessani vaihto-oppilaana USA:ssa ihastuin irlanninvesispanieleihin. Pian Suomeen palattuani saapui tuliaiseni, irlanninvesispanielipentu Niko (Whistlestop Finn O'Malleigh). Niko oli upealuonteinen vesispanieli ja sai minut menettämään palan sydämestäni tälle rodulle. Niko kuoli aivan liian varhain ikävässä onnettomuudessa. Nikon kuoleman jälkeen minulle saapui Pohjois-Irlannista narttupentu Suffeli (Drumroosca Glenaan). Suurten elämänmuutosteni vuoksi Suffeli muutti myöhemmin Heidin koiraksi. Vesispanielia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, mutta haaveet pörröisestä, kikkuraisesta ystävästä ovat edelleen olemassa.

IWS

During my exchange student year in the United States I fell in love with funny looking creatures: Irish Water Spaniels. After arriving back to Finland I got an IWS puppy from the U.S. Niko (Whistlestop Finn O'Malleigh) was a very special dog for me and it took a long time to recover from his death in a tragic accident. Soon after Niko's death I got an IWS puppy Suffeli (Drumroosca Glenaan) from North Ireland. Due to big changes in my life, she moved to be loved by Heidi. Now I haven't had an IWS for several years, but I am still dreaming of having a fuzzy, curly friend one day.

Iita

1990-luvun alussa tutustuimme Misse ja Katariina Puolakkaisen ihastuttavaan narttuun Mompesson Special Dream. Tiesimme, että siinä oli narttu, jonka pennun haluaisimme. Unelmamme toteutui 1995, jolloin Iita (Raindrop of Skyway) muutti meille sisareni Annin koiraksi. Iita oli monella tapaa hyvin ainutlaatuinen koira.

In the beginning of 1990's we saw Misse and Katariina Puolakkainen's beautiful bitch Mompesson Special Dream in shows and we knew that this was a bitch we would like to have a puppy from. In 1995 our dream came true and Iita (Raindrop of Skyway) joined our family to be my sister Anni's dog. Iita truly was once in a lifetime dog in many ways.

Koiranelämää

Perheeni on suhtautunut harrastukseeni alusta asti hyvin kannustavasti. Vanhempani olivat valmiita osallistumaan harrastukseeni ja kuljettivat minua naapurikaupungin tottelevaisuusharjoituksissa sekä koiranäyttelyissä ja tottelevaisuuskokeissa ympäri Suomea. Ilman vanhempieni tukea aktiivinen koiraharrastus ei alaikäisenä olisi ollut mahdollistakaan. Sisareni Anni jakaa koiraharrastuksen kanssani.

Koiramme ovat ensisijaisesti tärkeitä perheenjäseniä. Niiden tärkein tehtävä on olla osa jokapäiväistä elämäämme, tuoda hymy kasvoillemme ja olla valmiita hellittäväksi. Metsästyskaudella koirillamme on mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään alkuperäisen käyttötarkoituksensa parissa, mutta suurimman osan ajasta ne pitävät silmällä ympäristön lintuja ja oravia. Osa koiristamme on kilpaillut tottelevaisuuskokeissa, mutta kaikki koiramme peruskoulutetaan. Meille on tärkeää, että koiramme ovat sosiaalisia, yhteiskuntakelpoisia ja edustavat tätä ihastuttavaa rotua kunniakkaasti. Näyttelyiden ja tottelevaisuuden lisäksi viihdymme koiriemme kanssa myös agilityn ja jäljestyksen parissa, joten kukapa tietää, ehkä tapaatte meidät vielä kilpailemassa myös noissa lajeissa.

Olen toiminut pätevöitynä tottelevaisuusohjaajana vuodesta 1991. Samoista ajoista lähtien olen ollut myös kehätoimitsija. Vuodesta 2007 lähtien olen myös tottelevaisuuskokeiden liikkeenohjaja. Myös hevoset ja ratsastus ovat lähellä sydäntäni. Koiraharrastuksen ulkopuolisessa elämässä työskentelen erityisopettajana.

Life with dogs

Since from the very beginning I have been fortunate; my family has been taking part in my hobby actively and they have helped me a great deal in daily life with dogs and by giving me rides to training fields, dog shows and obedience competitions.

Our dogs are beloved family members. The biggest part of their lives is to be part of our daily life, bring smiles to our faces and be there for petting. During the hunting season they have opportunities to go hunting, but most of the time they are busy looking after birds and squirrels in our neighbourhood. Some of our dogs have been also competing in obedience, but at least the basics of obedience are trained to all of our dogs, since we find it very important that dogs are social and trained, so they are easy to live with and good ambassadors for this wonderful breed. We also enjoy having fun with our dogs training agility and tracking, so who knows, maybe you'll meet us in those competitions too…

Kennel name Fuzzyball's was approved in 1992. I am a trained obedience instructor (since 1991) and a ring secretary for dog shows. I also enjoy riding horses. In my "out of dogs" life I work as a special education teacher.